ajankohtaista

Suomen metsien nielujen kehitys on saanut suhteettoman suuren huomion

Ympäristösuojelun professori Pekka Kauppia (emer.) pidetään kansainvälisessä tiedeyhteisössä metsien ”hiilinielun löytäjänä”. Kauppi on osallistunut vuosikymmenen ajan  hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC: n työskentelyyn.

-Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista hiilinieluja kasvattamalla, jos fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu entiseen tapaan. Vaikka metsien hiilen nieluilla on merkitystä, niiden voima ei riitä, ellei ongelman ytimeen puututa. Maailman päästöt kohoavat edelleen ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee ennätysvauhtia hiilen nieluista huolimatta.

Kaupin mukaan metsäkeskustelu on politisoitunut ja kärsinyt polarisaatiosta. –Tutkimus on pirstoutunut, media yksinkertaistaa ja somessa haetaan klikkejä faktojen sijaan. Vaikka puusto tunnetaan hyvin, ymmärrys kokonaisuudesta hämärtyy, kun keskustelu kaventuu mielipiteiksi. Suomen metsien nielujen kehitys muutaman vuoden tähtäyksellä on saanut kotimaisessa keskustelussa suhteettoman suuren huomion.

–Suomessa tarvitaan pitkän aikavälin tiedepohjaista ilmastopolitiikkaa, jossa metsät nähdään osana laajempaa kokonaisuutta – ei pelkkänä hiilinieluna, vaan ekologisena, taloudellisena ja sosiaalisena järjestelmänä. Ilmastopolitiikka ei ole ainoa tärkeä asia, vaan osa yhteiskunnan kokonaisuutta. Hiilinieluista saadaan todellista hyötyä vain siinä tapauksessa, että onnistumme leikkaamaan fossiilisia päästöjä.

Suomen tavoitteiden aikajänne liian lyhyt

Suomen ilmastotavoitteet tähtäävät hiilineutraaliuteen 2035, mutta Kaupin mielestä aikajänne on aivan liian lyhyt. – Kymmenen vuotta on lyhyt aika, sillä ilmastomuutoksen ilmiö jatkuu useiden sukupolvien ajan. Elämäntapaa, autokantaa tai teollisuuden rakenteita ei voi uudistaa maailmanlaajuisesti ja nopeasti.

–Suunnitteluhorisontissa 50–70 vuoden aika olisi realistisempi, mikä on sama aikaskaala, jolla metsienkin kasvua perinteisesti tarkastellaan. Metsien merkitystä ilmastopolitiikan työkaluna tulee arvioida oikealla aikajänteellä.

Kun Suomi on metsien maa, tämä tekee Kaupin mukaan hiilinielukysymyksestä erityisen näkyvän. – Vaarana on kansallinen kupla, jossa metsäkeskustelu on sisäänpäin kääntynyttä, vaikka ilmasto on globaali ilmiö. Jos Suomessa vähennetään hakkuita ja puut korvataan muualta, ilmastohyöty katoaa. On tärkeää, että puuta hankitaan sieltä, missä se tehdään kestävästi.

–Kun yhden maan hakkuiden rajoitukset lisäävät hakkuita muualla, syntyy hakkuuvuotoa. Viime vuosien tapahtumat, kuten Venäjän tuonnin loppuminen, ovat osoittaneet ilmiön todenperäisyyden.

Euroopan metsien hiilitase on kunnossa – maaperä on mysteeri

Kauppi muistuttaa, että Siperian ja Kanadan laajat metsäpalot ja hyönteistuhot sekä Brasilian pellonraivaus ovat heikentäneet maailman metsien nieluja ja toimineet viime vuosien aikana hiilidioksidin päästölähteinä.

–Samaan aikaan Euroopan metsät ovat kasvaneet sekä pinta-alallisesti että puuston tilavuudelta. Myös Yhdysvalloissa ja Kiinassa ovat nielut vahvistuneet, vaikka maissa on laajaa metsäteollisuutta.

Suomen metsien puusto on Kaupin mukaan karttunut vuodesta 1990 noin 35 prosentilla.            – Kehitys perustuu hyvän metsänhoidon ja suotuisien kasvuolojen lisäksi siihen, että hakkuut ovat joka vuosi olleet pienemmät kuin metsien kasvu ja metsätuhoja ja metsäpaloja on esiintynyt vähän. Puuston määrä on Suomessa historian valossa suurimmillaan, ja se kasvaa edelleen. Euroopassa metsäpinta-ala ei hupene, vaan kasvaa.

–Maaperän hiilivirrat ovat yhä suuri arvoitus. Puuston määrää voidaan mitata tarkasti, mutta maaperän hiilivaraston muutoksia ei vielä pystytä luotettavasti seuraamaan. Puusto tiedetään, maaperä on mysteeri.

Erityisen vaikeana mitattavana alueena Kauppi pitää turvemaita, joissa hiilen käyttäytyminen riippuu ojituksesta, kosteudesta ja lämpötilasta. – Ojitettu turvemaa voi kuivuessaan muuttua päästölähteeksi.

Ilmastomuutoksen suurin metsäongelma on tropiikin metsäkato  

Kaupin mielestä trooppisten metsien dramaattinen väheneminen on suurin metsien hiilinieluun liittyvä globaali haaste. – Metsäkatoa ja metsänieluja koskevassa keskustelussa tulisi keskittyä globaalisti ensisijaisesti tropiikkiin, jossa tapahtuva metsäkato, sen aiheuttama hiilidioksidipäästö ja trooppisten metsien nielujen heikkeneminen on avainkysymys.

–Kun Etelä-Amerikassa ja Aasiassa metsiä raivataan maatalouden tieltä, yli neljä miljoonaa hehtaaria metsää katoaa joka vuosi. Vuotuinen metsäkato vastaa Tanskan pinta-alaa. Jos tämä kehitys saataisiin loppumaan 20 vuodessa, se olisi valtava ilmastoteko.

Globaali kauppa- ja maatalouspolitiikka on Kaupin mukaan keskeinen osa ilmastoratkaisua.          –Jos globalisaatio toimisi niin, että tuotanto hakeutuu sinne, missä se on ympäristön kannalta kestävintä, olisimme oikealla tiellä. Nyt globalisaatio on toiminut päinvastoin.

–Länsimaiden päästövähennykset ovat osin näennäisiä, kun teollisuus on siirtynyt halvan työvoiman ja energian maihin. Osa Suomen päästövähennyksistä on saavutettu sillä, että tavarat tuodaan muualta, kuten Kiinasta. Päästölaskenta pitäisi tehdä kulutuksen, ei tuotannon, perusteella. Jokainen kuluttaja on osa päästöketjua, vaikka valmistus tapahtuu toisaalla.

Kahdeksan ratkaisua ilmastomuutokseen

Uudessa kirjassaan ”Kahdeksan tapaa parantaa metsien hiilinielua” Kauppi aloittaa fossiilipäästöjen rajoittamisesta ja päätyy metsäsektorin kehittämiseen. – Ilman fossiilisten päästöjen vähentämistä mikään nielu ei tule ratkaisemaan ilmasto-ongelmaa. Metsien käytön suurin haaste on tropiikissa, missä tulisi pysäyttää metsäkato.

–On siirryttävä kulutuspohjaiseen päästölaskentaan, ja sitten hidastaa hiilivuotoa maihin, joissa tuotannon päästöt ovat suuria ja vastaavasti ohjaa tuotantoa sinne, missä se on ekologisesti tehokkainta.

Puu voi uusiutuvana korvata Kaupin mukaan fossiilisia materiaaleja. –Puurakentamisessa hiili varastoituu elinkaarensa ajaksi. Meidän täytyy tulevaisuudessa käyttää puuta nykyistä tarkemmin ja tehokkaammin ja tehostaa metsien kasvua entistä paremmalla hoidolla. Tämä parantaa metsäalan kannattavuutta ja samanaikaisesti auttaa ilmaston suojelussa pitkällä tähtäyksellä.

– Ilmastokeskustelussa unohdetaan puun uusiutuvuus. Puupohjaiset uudet innovaatiot kuten tekstiilit, biokemikaalit ja pakkausratkaisut voivat korvata fossiilisia raaka-aineita. Teolliseen mittakaavaan pääsy vie vuosia, mutta tutkimus etenee ja tuottaa tuloksia vähin erin.

Markku Laukkanen

markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Pekka Kauppi, pekka.kauppi@helsinki.fi

‍

Lisätietoa julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍