ajankohtaista

80- vuotta toimineen Versowoodin toimitusjohtaja Ville Kopra kaipaa valtiolta vahvempaa ohjausta vähähiiliseen rakentamiseen. Samaan aikaan hän varoittaa metsien käytön rajoituksista. – Ei ole järkeä tavoitella vähähiilisen puurakentamisen kasvua ja samaan aikaan vaikeuttaa sen raaka-aineen saatavuutta.

–Suomella on pitkä puurakentamisen historia, vahva metsäteollisuus, kansainvälisesti tunnettu arkkitehtuuriperinne ja pitkälle kehittynyt puutuoteteollisuus. Niistä voisi rakentua myös uudenlainen suomalaisen puuarkkitehtuurin ja teollisen puurakentamisen maine ja brändi.

Puurakentaminen ei kaipaa juhlapuheita vaan tavoitteita

Yksi keino markkinan kasvattamiseen olisi Kopran mukaan rakentamisen vähähiilisyyden nykyistä vahvempi ohjaus. – Kun rakentamisen ilmastovaikutukselle asetetaan riittävän kunnianhimoiset ja yhdenmukaiset vaatimukset, materiaalit joutuvat kilpailemaan myös hiilijalanjäljellään.

– Vähähiilisyyden kriteerit olisi pitänyt laatia tiukemmiksi heti alkuun. Poliittisiin ohjelmiin tarvitaan mitattavia tavoitteita yleisten edistämiskirjausten sijaan. Tarvitaan riittävä kotimainen kysyntä, vähähiilisyyteen kannustavaa ohjausta, standardoituja ratkaisuja, teollisia konsepteja ja suunnitteluketju, joka pystyy toistamaan onnistuneet ratkaisut hankkeesta toiseen.

Suomella on metsät, puurakentamisen teknologia ja osaaminen, mutta puurakentamisesta ei ole vieläkään tullut teollisen rakentamisen valtavirtaa. – Tässä on suomalaisen metsäpolitiikan suuri ristiriita, kun samaan aikaan halutaan kasvattaa puurakentamista ja puun jalostusarvoa, ja pidetään esillä puun saatavuutta vähentäviä toimia.

Esivalmistus on tulevaisuuden rakentamista

Kopran mukaan puurakentamisen perusongelma ei löydy raaka-aineesta, tekniikasta eikä osaamisesta. – Suomessa osataan valmistaa liimapuuta, CLT: tä ja muita teollisia insinööripuun puukomponentteja. Digitaalinen suunnittelu ja CNC-työstö mahdollistavat pitkälle esivalmistetut rakenteet. Silti puu ei ole noussut Suomessa teollisen rakentamisen materiaaliksi siinä mittakaavassa kuin esimerkiksi Itävallassa, Sveitsissä tai Etelä-Saksassa.

–Suomalaisen rakentamisen järjestelmät, suunnittelu ja toimintatavat ovat rakentuneet pitkälti betonin ja teräksen ympärille. Kun samoilla menetelmillä on tehty vuosikymmeniä, uuden materiaalin ottaminen mukaan vaatii muutosta koko ketjulta.

Rakentamista on Kopran mukaan katsottu Suomessa pitkään joko puu-, teräs- tai betonisilmin. – Ruotsissa ja Norjassa pystytään ehkä paremmin tekemään ratkaisuja sulassa sovussa asiakkaan tarpeen mukaan. Meillä vastakkainasettelu on ollut voimakkaampaa.

Sahateollisuus turvaa maakuntien elinvoimaa

Suomen pieni markkina muodostaa puurakentamiselle noidankehän. – Kun kohteita on vähän, ratkaisut jäävät helposti yksittäisiksi projekteiksi. Kun jokainen kohde suunnitellaan lähes alusta uudelleen, standardit, liitokset, suunnitteluratkaisut ja tehokkaat tuotantomenetelmät kehittyvät hitaasti.

– Kun meillä puukohteet ovat olleet liian paljon yksittäisiä kohteita, ei muodostu teollisia menetelmiä. Jos ratkaisut ovat suunnittelijoille liian vaikeita, kynnys siirtyä totutusta betonirakentamisesta puuhun on korkea.

Kopran mielestä nyt tulisi kasvattaa kotimaista kysyntää. – Vientiin nojaaminen on rakentamisen suurille komponenteille vaikeampaa kuin sahatavaralle. Kuljetusmatkat ovat pitkiä ja suuret elementit vievät paljon tilaa.

–Valtiolla ja kunnilla voisi olla tärkeä rooli julkisina rakentajina muutoksen käynnistäjänä. Kun hankkeita tulisi riittävästi, syntyisi lisää teollisia toimittajia, suunnittelukokemusta ja vakioituja ratkaisuja. Sitä kautta myös kustannustehokkuus paranisi.

Kopra muistuttaa, että sahat sijaitsevat maakunnissa lähellä metsiä, ja niiden ympärille muodostuu metsänhoidon, puunkorjuun, kuljetuksen, koneurakoinnin ja palveluiden verkosto. –Jotta pienemmät keskukset pysyvät elinvoimaisina, niissä tarvitaan myös rakentamista kuten omakotitaloja, pienkerrostaloja, kouluja, päiväkoteja, hoivakoteja ja muita puurakentamiseen soveltuvia julkisia rakennuksia.

–Kyse on siis paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin yhden rakennusmateriaalin markkinaosuudesta. Metsä, saha, puutuoteteollisuus, rakentaminen ja alueiden elinvoima muodostavat saman ketjun.

Valtiovarainministeri Riikka Purran mielestä ilmastolaki on avattava

Kopran mielestä metsien ilmastorooli ja taloudellinen käyttö asetetaan Suomessa liian helposti vastakkain. – Kun ilmastotavoitteisiin halutaan vastata merkittävillä hakkuiden vähennyksillä, on hyvä muistaa, että metsäteollisuus tuo vientituloja, ylläpitää teollisia työpaikkoja ja muodostaa laajan taloudellisen verkoston erityisesti kasvukeskusten ulkopuolella. Jos puun saatavuutta vähennetään, sen vaikutus ei pysähdy metsään.

–Puunhankinnassa ollaan jatkuvasti jonkinlaisessa niukkuudessa. Jos tarjontaa siitä vielä pienennetään, paine laitosten sulkemiseen kasvaa.

Versowoodin 80-juhlassa puhuneen valtiovarainministeri Riikka Purran mukaan ilmastolaki on avattava, koska maankäyttösektorin päästövähennyksillä ei Suomi pääse itse asettamiinsa tavoitteisiin vuonna 2035. – Jos ilmastolain hiilineutraaliustavoitteesta pidetään kiinni vanhoilla maankäyttösektorin oletuksilla, se tarkoittaisi 80 sahan vuosittaista puuntarvetta.

–Jos puun käyttöä vähennetään Suomessa, mutta sahatavaran, sellun ja kartongin maailmanlaajuinen kysyntä säilyy, osa tuotannosta voi siirtyä muihin maihin. Tällöin Suomessa toteutettu rajoitus ei välttämättä vähennä globaalia puunkäyttöä vastaavasti, sanoo Kopra.

Ilmasto- ja teollisuuspolitiikkaa pitäisi Kopran mielestä tarkastella kansainvälisen kilpailun näkökulmasta. – Tarvitaan myös yhdenmukaisempia tapoja arvioida metsien ja maankäytön ilmastovaikutuksia EU:ssa. Maiden metsävarat, maaperä ja maankäytön historia eroavat huomattavasti toisistaan.

Ennallistaminen ei saa olla sama lääke joka paikkaan

Kopra suhtautuu ennallistamiseen kriittisesti, jos siihen käytetään huomattavia julkisia varoja ja samalla poistetaan maata metsätalouden piiristä. -Ennallistamisen toteuttamisessa pitäisi arvioida sekä saavutettavat luontohyödyt että vaikutukset puuntuotantoon, aluetalouteen ja julkiseen talouteen.

– Meillä on heikkotuottoisia suoalueita ja muita kohteita, joissa ennallistamisesta voidaan saada perusteltuja luontohyötyjä. Sen sijaan hyvin kasvavan talousmetsän poistaminen tuotannosta herättää kysymyksen kokonaisvaikutuksista.

Purran mukaan ennallistamisasetus soveltuu pitkälti keskisen Euroopan ongelmiin. – Meille myydään keskieurooppalaista lääkettä sairauteen, jota meillä ei ole samassa mittakaavassa.

Teksti: Markku Laukkanen

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Ville Kopra, ville.kopra@versowood.fi

Tietoja julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍