ajankohtaista

PTT:n tekemän tutkimuksen mukaan lähes joka toinen yksityismetsänomistaja toteuttaa omistamissaan metsissä hiljaista suojelua. – Tulokset ovat pysäyttäviä. Kun 43 prosenttia vastaajista kertoi toteuttavansa hiljaista suojelua, skaalattuna koko yksityismetsien pinta-alaan tämä tarkoittaa noin 1,1 miljoonaa hehtaaria, sanoo Pellervon Taloustutkimuksen, PTT:n vanhempi metsäekonomisti MMT Jani Laturi.

–Pinta-alallisesti tämä on erittäin merkittävä määrä. Se on suurempi kuin monet viralliset suojelukokonaisuudet yksityismailla. Vaikka emme tiedä tarkasti, millaisia ekologisia arvoja kaikilla näillä kohteilla on, jo pelkkä mittakaava tekee ilmiöstä tärkeän ja yhteiskunnallisesti merkittävän.

Laturin mukaan tutkimuksen tärkein viesti päättäjille on, että hiljainen suojelu on todellinen ja laaja ilmiö. – Kun puhutaan metsien käytöstä, ilmastotavoitteista ja monimuotoisuudesta, tämä on osa kokonaisuutta. On varottava, ettei tästä yritetä tehdä byrokraattista järjestelmää, koska se voi karkottaa ne, jotka nyt tekevät tätä vapaaehtoisesti.

–Hiljainen suojelu kertoo jotain olennaista suomalaisesta metsäkulttuurista. Monet haluavat hoitaa metsiään muullakin kuin euroilla mitattavalla tavalla. Se on näkymätön, mutta merkittävä osa suomalaista metsänhoitoa.

Yksityinen päätös, julkinen hyöty

Vaikka hiljainen suojelu perustuu yksityisiin valintoihin, sen vaikutukset ulottuvat Laturin mukaan laajasti yhteiskuntaan. – Se tukee luonnon monimuotoisuutta, vaikuttaa hiilinieluihin ja muokkaa puun tarjontaa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten yksilölliset päätökset tuottavat kollektiivisia hyötyjä. Vaikka metsänomistaja ei tee ratkaisua yhteiskuntaa varten, seuraukset ovat yhteiskunnallisia.

–Hiljainen suojelu täydentää virallista suojeluverkostoa. Se toimii puskurina, täydentäjänä ja luo uusia kohteita. Monimuotoisuuden kannalta on tärkeää, että maisemassa on erilaisia kohteita, myös sellaisia, joita ei ole hallinnollisesti määritelty suojelualueiksi.

Laturin mukaan hiljaisen suojelun vaikutukset ilmastotavoitteisiin ovat myös merkittäviä. –Jos hakkuut jäävät tekemättä tai niitä siirretään, se vaikuttaa hiilivarastoihin ja nieluihin. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan voi suoraan ohjata, koska ne perustuvat vapaaehtoisuuteen.

–Valtaosa hiljaisesta suojelusta ei tarkoita metsien täydellistä koskemattomuutta. Kyse on usein pienimuotoisesta hoidosta kuten yksittäisten puiden kaatamisesta, maiseman avaamisesta tai turvallisuussyistä tehtävistä toimenpiteistä. Kyse on erilaisesta metsien käytöstä, jossa tuotannolliset tavoitteet väistyvät.

Hiljaisessa suojelussa päätäntävalta säilyy metsänomistajalla

Metsänomistaja päätyy Laturin mukaan usein hiljaiseen suojeluun metsissä, joihin liittyy tunneside. – Mökkimaisemia tai vanhoja metsiä eri haluta hakata talouskäyttöön, vaikka se olisi metsänhoidollisesti perusteltua. Osa suojelun piirissä olevista metsistä on metsätaloudellisesti kannattamatonta ja osa vaikeakulkuisia, pienialaisia tai muuten heikkotuottoisia.

–Syy hiljaiseen suojeluun voi olla myös se, että metsänomistaja jättää ratkaisun metsän käytöstä sukupolvenvaihdoksen yli, tai pitää metsää taloudellisena varantona. Se on tavallaan vakuutus. Jos joskus tulee tiukka tilanne, metsä voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa.

Tutkimuksen mukaan suurin syy hiljainen suojelu virallisen suojelun sijaan on päätäntävallan säilyttäminen omissa käsissä. – Monet pelkäävät, että sopimus tai virallinen status rajoittaa liikaa. Hiljaisessa suojelussa he voivat itse päättää, mitä tapahtuu ja milloin.

–Myös joustavuus on tärkeää. Metsätuhot, myrskyt tai muuttuvat elämäntilanteet voivat vaatia toimenpiteitä, mihin halutaan reagoida.

Laturin mukaan hiljaista suojelua toteuttavat metsänomistajat suhtautuvat keskimääräistä myönteisemmin vapaaehtoisiin suojelusopimuksiin. – Tämä voi olla ensimmäinen askel ja joka myös mahdollistaa luontoarvojen syntymisen. Kun on jo tehnyt päätöksen olla hakkaamatta, ajatus sopimuksesta ja korvauksesta ei tunnu enää niin vieraalta.

Selvityksen taustaa

Suomessa metsien suojelusta puhutaan virallisten suojelualueiden, METSO-ohjelman tai lainsäädännön kautta, joiden rinnalla hiljainen vapaaehtoinen suojelu jää keskustelussa katveeseen.  –Sillä tarkoitetaan metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia päätöksiä jättää metsiä kokonaan tai osittain metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle, kuvailee Laturi.

Suomen Metsäsäätiön rahoittama tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun metsänomistajakyselyyn, johon vastasi 853 yksityistä metsänomistajaa eri puolilta Suomea. Hiljainen suojelu määriteltiin tutkimuksessa tiukasti. Alue on jätetty joko kokonaan käsittelemättä tai sitä hoidetaan vain hyvin pienimuotoisesti, selvästi poikkeavalla tavalla verrattuna tavanomaiseen talousmetsän hoitoon.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Jani Laturi, jani.laturi@ptt.fi

‍

Lisätietoja julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍