ajankohtaista

Puun käyttäminen erityisesti kerrostalojen rakentamisessa on vaikuttava tapa vähentää rakennussektorin päästöjä, jotka muodostavat kolmanneksen Suomen kaikista päästöistä. Vuoden alusta voimaan tulleet asetukset rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista ovat liian väljiä, eivätkä ohjaa Metsäbiotalouden tiedepaneelin tutkimusten mukaan rakentamisen materiaalivalintoja riittävästi vähähiiliseen suuntaan.

Tämä on kansallinen häpeä

–Suomi on metsien maa, jolla on kaikki edellytykset käyttää vähähiilistä puurakentamista ilmastopolitiikan välineenä, mutta emme silti uskalla tehdä sitä. Minusta tämä on kansallinen häpeä, sanoo Metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen, rakennusopin professori Markku Karjalainen.

Karjalaisen mukaan kyse ei ole teknologisesta kyvyttömyydestä, vaan poliittisista valinnoista, sääntelystä, haluttomuudesta ja uskalluksesta uudistaa vakiintuneita käytäntöjä. – Vaikka uudistettu rakentamislaki edellyttää rakennusten hiilijalanjäljen laskentaa, vähähiilisyyden raja-arvot ovat niin väljät, ettei niillä ole todellista vaikutusta materiaalivalintoihin. Rakennetaan kuten ennenkin, mutta nyt vain raportoidaan päästöt, arvioi Karjalainen.

– Muut maat menevät vähähiilisessä rakentamisessa eteenpäin. Jos emme nyt tee rohkeita päätöksiä, jäämme pysyvästi sivuraiteelle. Vähähiilisen puurakentamisen kasvussa on Suomelle myös suuri vientimahdollisuus. Esimerkiksi Tanska on rakennusteollisuuden tuella ottanut vähähiilisen puurakentamisen ilmastopolitiikan keinoksi ja samalla tekee siitä suunnittelun, designin ja rakentamisen brändiä. Tämän seurauksena biopohjaisten rakennusmateriaalien suosio Tanskassa on lisääntynyt, Karjalainen muistuttaa.

Karjalainen katsoo, että puurakentamisen edistäminen on tehokkainta osana laajempaa vähähiilisen rakentamisen ohjelmaa. – Tällöin vältetään eri materiaalien vastakkainasettelua ja keskitytään ilmastotavoitteisiin. Kaavoitus, tontinluovutus ja taloudelliset kannustimet ovat tässä keskeisiä keinoja.

-Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportin mukaan puurakentamisen runsas lisääminen olisi toiseksi tehokkain toimi jätteenpolttolaitosten hiilen talteenoton jälkeen. Se olisi tehokkaampaa kuin esimerkiksi biopolttoöljyn jakeluvelvoitteen kasvattaminen tai sähköautoilun edistämistoimet, muistuttaa Karjalainen.

Meillä on puuta ja osaamista – mutta rohkeus puuttuu

Karjalaisen mukaan yksipuolinen keskustelu metsien hiilinieluista ilmastopolitiikan ratkaisuna on johtanut vääriin johtopäätöksiin. - On absurdi ajatus, että puurakentamista ei voisi lisätä, koska hiilinielu on heikentynyt. Olennaista on, mihin puu käytetään. Pitkäikäisissä tuotteissa, kuten rakennuksissa, hiili sitoutuu koko rakennusten elinkaaren ajaksi, jopa sadaksi vuodeksi. Suomessa rakentamiseen tarvittava puumäärä kasvaa metsissämme muutamassa päivässä.

–Vähähiilinen puurakentaminen on nopea keino korvata fossiilisia rakentamisen materiaaleja ja saavuttaa asetettuja ilmastotavoitteita. Puurakentamisen lisääminen ei edellytä hakkuiden kasvattamista, vaan kyse on valinnoista. Puuta voidaan ohjata nykyistä enemmän pitkäikäisiin käyttökohteisiin esimerkiksi vähentämällä vähäisen jalostusarvon vientiä.

Karjalaisen mukaan vähähiilisessä rakentamisessa kysymys ei ole puun määrästä vaan sen käyttökohteista. – Suomessa noin kolme neljäsosaa uusista asunnoista rakennetaan kerrostaloihin, missä on suurin potentiaali lisätä puun käyttöä. Tekniset ratkaisut ovat hänen mukaansa jo olemassa, mutta monista puurakentamisen edistämisen ohjelmista huolimatta tulokset ovat olleet laihoja.

–Puun käyttöä voidaan lisätä kerrostalojen runkorakenteissa, julkisivuissa, parvekkeissa, ikkunoissa ja eristeissä. Suomen 200 puukerrostaloa ja niissä olevat kuusi tuhatta asuntoa osoittavat, että meillä on osaamista koko puurakentamisen arvoketjussa ja tekninen valmius tuottaa vähähiilisen rakentamista tuoteosia, millä korvataan paljon päästöjä tuottavia materiaaleja.

Palomääräykset syövät puurakentamisen kilpailukyvyn

Yhtenä yksittäisenä vähähiilisen rakentamisen esteenä Karjalainen mainitsee rakentamisen palomääräykset. – Suomessa vaaditaan puurakennuksilta edelleen sekä sprinklausta että kantavan rungon suojaverhousta. Tämä “vyö ja henkselit” -malli nostaa kustannuksia jopa kymmenellä prosentilla verrattuna betonirakentamiseen. Jompi kumpi pitäisi riittää, mikä on perusteltavissa toiminnallisen paloturvallisuuden näkökulmasta.

– Myös puukuitupohjaisten lämmöneristeiden käyttö yli kaksikerroksisissa rakennuk-sissa edellyttäisi muutosta palomääräyksissä. On myös käsittämätöntä, ettei puukuitueristeitä edelleenkään sallita yli kaksikerroksisissa puukerrostaloissa. Ilmastosyistä tämä pitäisi muuttaa välittömästi. Puukuitueristeet mahdollistaisivat metsien vähempiarvoisten jakeiden hyödyntämisen rakentamisessa.

Puurakentamisen kasvu on kansantalouden ja ilmaston etu

Suomi voi Karjalaisen mukaan vahvistaa asemaansa vähähiilisen rakentamisen edelläkävijänä. – Se edellyttää johdonmukaista politiikkaa, sääntelyn kehittämistä ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tiedepaneelin tutkimushankkeen tulokset osoittavat, että lisäämällä puun käyttöä rakentamisessa tuetaan Suomen hiilineutraaliustavoitetta ja vastataan EU:n kiristyvään sääntelyyn ilmastonmuutoksen torjunnassa.

–Vähähiilisen rakentamisen edistäminen edel-lyttää kuitenkin määrätietoisia yhteiskunnallisia toimenpiteitä, monitieteellistä tutkimusta ja uusia innovaatioita. Puupohjaiset ratkaisut tulee tuoda osaksi koulutusta, teollisen rakentami¬sen järjestelmiä ja niitä ohjaavaa politiikkaa, kuten velvoittavaa kaavoitusta.

Jotta vähähiilisen rakentamisen kasvu toteutuu, se edellyttää Karjalaisen mukaan nyt säädettyjen hiilenlaskennan raja-arvojen merkittävää kiristämistä. – Jos hallitus haluaa tosissaan tavoitella vuoden 2035 päästötavoitetta, tässä on siihen tehokas työkalu. Toivottavasti seuraavalla hallituksella on rohkeutta edistää vähähiilistä rakentamista, vaikka rakentamisen toimiala ei sitä tukisikaan. Rakennusteollisuuden vahvan lobbauksen seurauksena rakentamisen vähähiilisyyden tavoittelussa jäätiin alkumetreille.  

–On kansantalouden ja ilmaston etu kasvattaa puurakentamista kotimaisena, paikallisena, uusiutuvana ja ympäristöystävällisenä rakennusmateriaalina. Kaavoitusta ja tontinluovutusehtoja tulee rohkeammin käyttää puurakentamiseen velvoittavana. Vähähiilistä rakentamista voidaan edistää osoittamalla siihen kannustimena enemmän rakennusoikeutta ja verovähennyksiä.

Karjalainen ehdottaa käynnistettäväksi vähähiilisen rakentamisen ohjelmaa. – Sen osaksi tulee perustaa kilpailukyisen teollisen puurakentamisen osaamiskeskus. Kun emme ole erilaisilla puurakentamisen edistämisohjelmilla saaneet tämän enempää aikaan, olisiko nyt aika paperitiikereiden ja juhlapuheiden sijaan tehdä oikeita vähähiilistä rakentamista edistäviä käytännön toimia.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Markku Karjalainen, markku.karjalainen@tuni.fi

Tietoja julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍