ajankohtaista

Pitkät sitoumukset ja sääntelyn keskeneräisyys huolettavat maanomistajia

Vaikka luonnonarvokauppa on Suomessa vielä alkutekijöissään, maanomistajien kiinnostus on huomattavaa, arvioi MTK:n ympäristöasiantuntija ja kenttäpäällikkö Heli Siitari. – Kysymyksiä herättävät kauppojen pitkät sitoumukset, sääntelyn keskeneräisyys ja epävarmuus markkinoiden kehityksestä.

– Kaupan mekanismi on olemassa ja lainsäädännöllistä pohjaa rakennettu. Käytännön pilotit kuitenkin osoittavat jatkuvasti pieniä korjaustarpeita, joita täytyy vielä ratkaista, jotta kiinnostusta herättänyt markkina saadaan kunnolla toimimaan, Siitari sanoo.

Yksi keskeisimmistä avoimista kysymyksistä liittyy Siitarin mukaan sitoumusten kestoon. –Nykyisessä ekologisen kompensaation mallissa ostaja maksaa 30 vuoden ajalta syntyvistä tarvitsemistaan luontoarvojen määrästä. Ylimääräiset luontoarvot saa myydä toiselle ostajalle samalta alueelta.

–Kaupan kohteena olevalle alueelle asetetaan pysyvä hävittämis- ja heikentämiskielto, vaikka luonnonarvoja myydään vain 30 vuoden jaksolla syntyvä määrä. Jos alueella syntyy enemmän luonnonarvoja kuin mitä ostaja tarvitsee, saa ne myydä haluamanaan ajankohtana kenelle tahansa.

Siitarin mukaan maanomistajat kokevat epävarmuutta siitä, mitä hävitys- ja heikentämiskielto pitkällä aikavälillä tarkoittaa. – Käytännössä alueen käyttöä rajoittavat ehdot sitovat myös tulevia omistajia. Maa-alue voidaan myydä normaalisti, mutta luontoarvoihin liittyvät sitoumukset siirtyvät rasitteena seuraavalle omistajalle. Toisaalta kaupan kohteiden hinnoittelussa voidaan ottaa huomioon alueen poistuvasta metsätalouskäytöstä syntyvä tulonmenetys.

Uhkana liiallinen sääntely

Siitarin mukaan tulee myös varmistaa, ettei maanomistajaa rangaista luonnonarvojen tuottoalueilla esimerkiksi myrskyjen tai muiden luonnonilmiöiden aiheuttamista vahingoista. – Tarkoitus on luoda kannustava järjestelmä, ei sanktioihin perustuvaa mallia.

-Verotukseen liittyvät luonnonarvokaupan käytännöt ovat kuitenkin vielä osittain avoimia. Verohallinnon odotetaan antavan tarkempia ohjeita luonnonarvokaupan verokohtelusta lähikuukausina. Lähtökohtaisesti kyse on pääomatulon luonteisesta kaupasta, mutta esimerkiksi kaupan kohteena olevan alueen hoitotyöhön liittyvissä korvauksissa voi olla erilaisia tulkintoja, arvioi Siitari.

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä olevaan luonnonsuojelulakiin ollaan lisäämässä uusia luonnonarvokaupan elementtejä. – Markkinan käynnistymistä ei saa kuitenkaan kuormittaa liiallisella sääntelyllä. Myös suojelun tulee olla keinovalikoimassa ja kannustavaa niin ostajille kuin luonnonarvojen myyjillekin ennallistamisen ja hoidon lisäksi.

Markkinoiden hintataso hakee vielä muotoaan

Luonnonarvokauppa tarkoittaa käytännössä sitä, että maanomistaja tuottaa luonnon monimuotoisuutta lisääviä arvoja ja saa niistä korvauksen ostajana olevalta yritykseltä, yhteisöltä tai muulta toimijalta. Kyse ei ole maapohjan myymisestä, vaan alueella syntyvistä tai ylläpidettävistä luontoarvoista.

Yksi luonnonarvokaupan avoimista kysymyksistä liittyy Siitarin mukaan hinnoitteluun. –Koska markkina on uusi, vakiintuneita hintatasoja ei vielä ole. Tällä hetkellä hinta on pitkälti ostajan ja myyjän välinen sopimus, kun varsinaista markkinahintatietoa ei vielä ole saatavilla. Kaupan hinnoittelussa voidaan huomioida esimerkiksi metsätalouskäytön estymisestä aiheutuvat kustannukset.

–Hintaan vaikuttavat myös paikallisuus, kohteen luontotyyppi sekä kysynnän ja tarjonnan suhde. Jos jollakin alueella toimii paljon yrityksiä, jotka haluavat esimerkiksi kompensoida aiheuttamaansa luontohaittaa tai osoittaa luontovastuullisuuttaan, tietyn luontotyypin kysyntä voi nostaa hintaa paikallisesti huomattavastikin, arvioi Siitari.

MTK:n on avannut luontoarvot.fi-palvelun, jolla voidaan tarjota kohteita myyntiin markkinoille läpinäkyvästi. – Palvelussa on tällä hetkellä tarjolla erilaisia kohteita vanhoista metsistä ennallistettaviin soihin. Julkisessa palvelussa on vasta pieni osa tarjonnasta. Potentiaalisia kohteita on huomattavasti enemmän kuin mitä tällä hetkellä näkyy markkinapaikalla.

Ensimmäiset pilotit luovat markkinaa - Metsänhoitoyhdistykset valmistelevat kaupat

Suomessa on toteutettu jo muutamia käytännön luonnonarvokauppoja. Tunnetuimpiin kuuluu Pohjois-Karjalassa tehty pilotti, jossa alueellinen Osuuskauppa osti ennallistetun suon tuottamia luontoarvoja. –Kohde oli metsätaloudellisesti vähätuottoinen suo, jonka maanomistaja halusi ennallistaa. Maanomistaja sai korvauksen ennallistamisen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä tuloa syntyvistä luontoarvoista. Samalla alue palautuu aikanaan lakka- ja karpalosuon suuntaan ja tarjoaa entistä parempia elinympäristöjä esimerkiksi metsäkanalinnuille, kertoo Siitari.

–Kauppa toteutettiin yhteistyössä metsänhoitoyhdistyksen kanssa, joka vastasi kohteen valmistelusta ja välittämisestä. Sopimus koski nimenomaan luonnonarvoja, ei kaikkia mahdollisia tulevia hyötyjä. Jos tulevaisuudessa ennallistetuilta soilta voidaan myydä esimerkiksi hiilensidontaa, oikeus siihen jäi edelleen maanomistajalle.

Siitari muistuttaa, että luonnonarvokauppa vaatii biologista osaamista ja kohteiden arviointia, mihin metsänomistajat tarvitsevat käytännössä asiantuntija-apua. – Kohteiden valmistelussa metsänhoitoyhdistykset ovat ottaneet aktiivisen roolin. Niissä on kouluttauduttu tunnistamaan kohteiden ekologisia arvoja ja rakentamaan sopivia kokonaisuuksia markkinoille.

–Kohteiden valmistelu ei ole yksinkertaista. Yritysostajat eivät tyydy siihen, että tarjolla on esimerkiksi tietty määrä vanhaa metsää, vaan haluavat tietoa kohteen ekologisesta laadusta, luontotyypeistä ja vaikutuksista. Ostajat haluavat tietää tarkasti, millaisia luontoarvoja kohteella on ja miten ne on määritetty. Siksi kohteiden valmistelu vaatii ammattitaitoa.

Pelko yritysten viherpesusta pieni

Tällä hetkellä luonnonarvokaupan ostajina toimivat ennen kaikkea yritykset, jotka haluavat osoittaa ympäristövastuutaan tai hyvittää toiminnastaan aiheutuvia luontohaittoja. – Ne laskevat omia luontojalanjälkiään ja etsivät keinoja vähentää haittojaan. Moni mukana oleva yritys on aidosti kiinnostunut luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta, sanoo Siitari.

–Esimerkiksi Fortum on ilmoittanut tavoittelevansa sitä, että tulevaisuudessa kaikki sen rakentamisesta aiheutuvat luontohaitat kompensoitaisiin ekologisen kompensaation keinoin.

Siitari ei näe yritysten ostavan luonnonarvoja parantaakseen imagoaan ilman, että niiden oma toiminta aidosti muuttuu. –Suhtaudun tähän viherpesun riskiin epäillen. Tällä hetkellä mukana olevat yritykset näyttävät olevan aidosti vastuullisia toimijoita. Siksi meidän mielestämme olisi tärkeää, ettei sääntelystä tehdä niin raskasta, että juuri nämä vapaaehtoisesti liikkeellä olevat toimijat menettävät kiinnostuksensa.

–Luonnonarvokauppa ei myöskään tarkoita sitä, että metsät siirtyisivät ulkomaisten toimijoiden haltuun. Tässä ei myydä maapohjaa, vaan luontoarvoja. Lisäksi maanomistajat ovat hyvin tarkkoja siitä, kenelle he haluavat niitä myydä, korostaa Siitari.

Luonnonarvokaupasta lisätuloa puukaupan rinnalle

Vaikka markkinan sääntely on vielä osin keskeneräistä, kiinnostus luonnonarvokauppaa kohtaan on ollut Siitarin mukaan yllättävän suurta. – Suomessa arvioidaan olevan yli miljoona hehtaaria niin sanottua hiljaista suojelua, eli kohteita, joita omistajat ovat jo käytännössä säästäneet metsätaloustoimilta. Monet niistä voisivat soveltua luonnonarvokauppaan.

–Kiinnostus ei rajoitu vain luonnontilaisiin metsiin, vaan mukana on myös maanomistajia, jotka haluavat ennallistaa talousmetsätyyppisiä kohteita tai muuten kehittää niitä luonnonarvomarkkinoita varten.

Monille metsänomistajille luonnonarvokaupan kiinnostavin puoli liittyy Siitarin mukaan mahdollisuuteen saada uusia tuloja puukaupan rinnalle. – Näen tämän nimenomaan lisätulonlähteenä puukaupan rinnalla. Se voi tarjota vaihtoehdon erityisesti sellaisille kohteille, jotka eivät ole metsätaloudellisesti kaikkein tuottavimpia.

Kansallinen tiekartta markkinoiden kehittämiseksi

Luonnonarvokaupan kehitys kytkeytyy Suomessa laajempaan keskusteluun luonnon monimuotoisuuden rahoituksesta ja yksityisen pääoman roolista luonnonsuojelussa. Ympäristöministeriö julkaisee kesäkuussa kansallisen tiekartan luonnonarvomarkkinoiden kehittämiseksi. Tavoitteena on rakentaa toimintamalli, jossa luonnonarvojen tuottaminen, varmennus ja kaupankäynti muodostaisivat toimivan kokonaisuuden.

Suomessa luonnonarvomarkkinoiden kehitys on tähän saakka nojannut pitkälti luonnonsuojelulain vapaaehtoiseen ekologiseen kompensaatioon. Sen perusajatus on, että luonnolle aiheutettu haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta muualla. –Luonnonarvokauppa täydentää valtion rahoitusta luonnon monimuotoisuudelle, mutta ei missään nimessä korvaa sitä, muistuttaa Siitari.

–Myös esimerkiksi METSO-tyyppinen vapaaehtoinen suojelu tai maisema-arvoihin liittyvät sopimukset voidaan nähdä luonnonarvokauppana. Maanomistaja voi esimerkiksi ennallistaa suoalueen, hoitaa perinnebiotooppia tai jättää arvokkaan metsäkohteen kehittymään luonnontilaisemmaksi ja saada siitä tuloa.

Siitarin mukaan luonnonarvot voivat syntyä ennallistamisen kaltaisista aktiivisista toimista, mutta myös passiivisesti. – Jos esimerkiksi metsä jätetään kehittymään ilman hakkuita, sen luontoarvot kasvavat ajan myötä. Myös tällainen lisäisyys voidaan mitata luonnonarvona, josta voidaan maksaa.

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Heli Siitari, heli.siitari@mtk.fi

Tietoja julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍