ajankohtaista

Metsäkeskustelusta puuttuu kokonaiskuva

Julkista metsäkeskustelua yleisökirjoitusten pohjalta tutkineen metsänhoitotieteen tohtorin Anneli Jalkasen mukaan keskustelussa esiintyy paljon väärinymmärryksiä ja siitä puuttuu kokonaiskuva.

– Harhaanjohtavia väitteitä ja väärinymmärryksiä esiintyy eniten luontokatoa, ilmastopolitiikkaa, jatkuvaa kasvatusta ja metsätalouden taloudellista merkitystä käsittelevissä teemoissa. Nämä aiheet herättävät eniten keskustelua ja niihin liittyy toistuvia vääriä käsityksiä, mikä johtuu usein perustiedon puutteesta maallikkojen keskuudessa.

Metsäkeskustelussa ympäristökysymykset saavat huomattavasti Jalkasen mukaan enemmän huomiota kuin metsätalouden talousnäkökulma. – Tämä johtuu tietoisesta linjauksesta, jossa valtamedia pyrkii olemaan vastavoima “vahvalle metsälobbareiden asialle”. Vaikka yleisön kommenteissa tulivat esiin metsien työllisyys- ja talousvaikutukset, osalla lukijoista vaikutti olevan epäluottamusta metsätalouden toimijoiden viestintää kohtaan.

– Yleisöpuheenvuoroja tutkineen Jalkasen mukaan ympäristönäkökulman ensisijaisuus voi johtua myös siitä, että pääkaupunkiseudulla metsätalouden merkitys arjessa koetaan vähäiseksi. Uutisointi metsäilmastonmuutoksesta ja monimuotoisuusaiheista on kansalaisten mielissä hämmentävää. Tämä hämmennys johtuu tiedon puutteesta metsäekologiasta, biologiasta, metsän kasvusta ja kasvudynamiikasta.

Jalkasen mukaan nämä aiheet eivät ole itsestäänselvyyksiä edes metsäammattilaisille. – Vaikka yleisökommenteissa nousevat esiin hakkuiden työllisyys- ja talousvaikutukset, ihmisten luottamus metsäpuolelta tulevaan viestiin on heikkoa, ja monet luottavat enemmän ympäristöjärjestöjen viestiin. Toisaalta ympäristöjärjestöjen tiedotteet menevät usein valtamedian läpi ilman kritiikkiä, mikä on haaste keskustelulle.

–Kun metsäaiheet ovat monimutkaisia ja epävarmojakin tietoja käytetään metsien käsittelyn ja poliittisten päätösten pohjana, tarvittaisiin yksimielisyyttä tosiasioista, muistuttaa Jalkanen.

EU on politisoinut metsäkeskustelun

Metsäkeskustelua haittaavat Jalkasen mukaan väärinymmärrykset, tutkimuksen ja käytännön tiedon puute, suhteutuksen puute ja yksipuolinen aiheen käsittely. – Yksipuolisuus on suuri ongelma, ja mediassa tehdyt näkökulmavalinnat korostavat tätä. Esimerkiksi suometsien käsittelystä on puutteellista tietoa ja maaperän hiilivarasto- ja hiilinielulukemat ovat epävarmoja.

– Kun metsäuutisointi koetaan usein kansalaisten mielissä hämmentävänä, on tärkeää tuoda esiin laajempaa kuvaa ja suhteuttaa asioita, kuten metsätalouden osuus vesistöpäästöistä muihin päästölähteisiin. Media voisi kertoa kokonaisvaltaisesti enemmän siitä, mitä metsätaloudessa on jo tehty ja mitä pitäisi vielä tehdä.

Jalkasen mukaan metsästä on tullut ilmastokeskustelun ydintä EU-politiikan seurauksena. – Se, että EU:n tavoite hiilineuraalisuudesta perustuu metsien kykyyn sitoa päästöt, on johtanut polarisaatioon. Suomen hiilinielujen pieneneminen on tehnyt päästöjen kompensoinnista metsillä entistä haastavampaa.

–Kun ilmastopaneeli vaatii hakkuiden vähentämistä, metsäbiotalouspaneeli kannattaa metsien nuorta ikärakennetta ja kasvun lisäämistä, koska nuoremmat metsät sitovat hiiltä paremmin.  Vanhojen metsien “ikuinen hiilinielu” -periaate ei ole mahdollinen.

Sosiaalinen media ei edistä keskustelua

Jalkanen toivoo, että metsiin liittyvä “juupas-eipäs väittely” loppuisi. – Kun keskustelua käydään omissa kuplissa, dialogin puute estää keskustelun asioiden etenemistä. Yleismediassa haastatellaan usein ilmasto- ja monimuotoisuustutkijoita, mutta harvoin, jos koskaan metsänhoidon tai metsien taloudellisen merkityksen tutkijoita. Tämä valikoiva uutisointi voi vääristää kuvaa ja estää monipuolisen keskustelun.

–Vaikka sosiaalisessa mediassa käydään paljon asiallista vuoropuhelua, monet metsäalan ammattilaiset pelkäävät sosiaalisessa mediassa esiintyvää syyllistämistä, mikä vaikeuttaa heidän työtään ja yleistä keskustelua. Jos julkisuudessa rakentuu todenmukainen kuva metsäpäätösten ja eri vaihtoehtojen seurauksista, metsänomistajien ja suuren yleisön on helpompi hyväksyä tarvittavat muutokset.

Jalkasen mukaan monista metsäkeskustelun aiheista tarvitaan lisää tutkimusta. – Esimerkiksi hakkuiden vähentämisen vaikutus meillä ja muualla sekä mitä seuraamuksia hakkuu- ja hiilivuodosta ulos Suomesta seuraa, ovat tärkeitä tutkimusaiheita.

Osa metsäkeskustelun vaikeudesta johtuu Jalkasen mukaan tieteellisen tiedon tulkintaan ja epävarmuuksiin liittyvistä tekijöistä. –Faktatiedon ohella tieteen popularisointi ja kertominen käytännön kokemuksista auttavat yleisöä ymmärtämään paremmin metsänhoidon menettelyjä kuten maanmuokkausta ja avohakkuita. Vaikka meillä on faktantarkistusmenetelmiä, vain vähän yli puolet sosiaalisen median alustoista korjaa sisältöään, vaikka niille osoitetaan selviä virheitä.

Tarvitaan tietoa ja avointa metsädialogia

Jalkanen viittaa tutkimukseen, jossa kaupungeissa asuvat nuoret metsänomistajat kokevat omien arvojen mukaisen metsänhoidon olevan haasteellista. – Tarvitaan objektiivista ja monipuolista metsätietoa metsien käsittelyn vaihtoehdoista ja puun myynnin lisäksi muista vaihtoehtoisista tavoista ansaita metsillä kuten luonnonarvokaupasta ja suojelusta.  

Jos media näkee metsän vain ilmasto- ja luontokatokysymysten kautta, tärkeää tietoa jää näiltä kaupungeissa asuvilta metsänomistajilta saamatta, elleivät hae sitä ammattilehdistä tai metsänhoitoyhdistyksistä.

Metsäkeskustelun suurena haasteena Jalkanen pitää toisaalta keskusteluun osallistuvien tiedon puutetta ja toisaalta keskustelun käymistä omissa kuplissa. – Metsädialogia ei ole, kun osa korostaa taloudellista ja osa ekologista puolta. Sosiaalisen ulottuvuuden kannalta olisi huomioitava, mitä metsien käyttö tarkoittaa eri ihmisryhmien kannalta.

–Hyvä metsädialogi vaatisi sen, että kestävän kehityksen eri puolia korostavat ihmiset keskustelisivat keskenään, ja että asenne olisi molemmin puolin avoin, rakentava ja ratkaisuja etsivä, muistuttaa Jalkanen.

Tutkimuksen taustaa

Metsämiesten Säätiön rahoittamassa hankkeessa ”Metsädialogia asiapohjalta” Jalkanen tutki yleisön keskustelua mielipidekirjoituksissa Helsingin Sanomien metsää, ilmastonmuutosta ja monimuotoisuutta käsittelevissä aiheissa keväällä 2025.

Tutkimusaineisto koostui em. aiheita käsitteleviin artikkeleihin ja mielipidekirjoituksiin tulleista yleisön kommenteista. Keskustelut löytyvät lehden verkkoversiosta sivulta hs.fi kirjautuessa palvelun käyttäjäksi.

Hankkeessa tuotettiin yhteenvetoja käydystä keskustelusta ja aiheeseen liittyvästä tutkimustiedosta. Työssä on käytetty apuna muun muassa tutkimusjulkaisuja, tiedepaneelien yhteenvetoja, lukijoiden aloittamia keskusteluketjuja kommentteineen sekä keskusteluita alan tutkijoiden kanssa.  

Markku Laukkanen, markku.laukkanen@audiomedia.fi

Yhteyshenkilöt

Anneli Jalkanen, annelijalkanen@gmail.com

Tietoja julkaisijasta

Marjatta ja Eino Kollin Säätiön rahoittama ”Puussa on tulevaisuus” –viestintähanke julkaisee ajankohtaisia metsätaloutta ja sen parissa tehtävää tutkimustyötä koskevia artikkeleita. Säätiö tukee erityisesti maa- ja metsätalouteen sekä rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä painottaen erityisesti toimintaa, jolla on elinympäristömme kannalta positiivinen vaikutus pitkällä tähtäimellä. Säätiön toiminnan keskeisiin teemoihin perustuvat artikkelit ovat vapaasti hyödynnettävissä joko lähdemateriaalina tai julkaistavissa sellaisenaan.

‍